Piippu ja mies. Tämä yhdistelmä luo moneen päähän mitä moninaisimpia visioita aina Sherlock Holmesista Kippari Kalleen. Itse en ole kovinkaan pinaatin ystävä eikä meikäläisen mielikään ole hämmästyttävällä loogisuudella ja päättelykyvyllä marinoitu, mutta olen piipun ystävä.

Piiputtelu on rauhoittava rituaali johon paneutuminen ajaa kiireisen maailman taka-alalle. Asiaan vihkiytymätön saattaisi luulla että piipun polttaminen on sama kuin normaali röökin vetäminen, mutta nämä kaksi asiaa ovat valovuosien päässä toisistaan.
Tehnen vielä uuden postauksen tästä asiasta, kunhan on enemmän aikaa käytettävissä. Until then, pistän tähän pari kuvaa, jotka kertoo enemmän kuin kilosanaa. Eli viimeisimmät hankintani.

Ensin tämä:


Chacomin mallistoa. Neitseellinen, sisäänajettava piippu. Erittäin nätti.

Sekä tämä:


Ooh, suits me, sir! Savinellin mallistoa, Roma 305. Erittäin mainio pössytysväline ja arvokas pyhäpäivien ja erikoistilaisuuksien juhlistuskapine. Oikein tosi kreit briaarin palanen.

Ja sitten eikun ilta-savuille ja nukkumaan.