Eilinen terassi-ilta on jo historiaa, joten siitä passaa sanailla muutama rivi.
Kokoonnuimme siis kolleegani kanssa Huviretkeen, joka valitettavasti oli jo täyteen ammuttu terassin osalta. Niinpä päädyimme jatkamaan matkaa ja otimme suunnan kohti hyvää ja edukasta ruokalaa. Kohteeksi nousi Tamperelainen 2H+K.
Arvoisa kolleegani osasi navigoida järkkymättömällä täsmällisyydellä suoraan ruokalamme parioville. Mitä nyt otettiin hieman vauhtia viereisen korttelin kautta, mutta ei se mitään. Mikään ei kiihota ruokahalua niin kuin pieni kävelylenkki. Ja tarpeen se olikin.
Tilaamamme lämpimät leivät olivat suurikokoisia ja varsin mainioita. Ne muistuttivat minua hieman Alankomaissa tunnetusta lämpimästä leivästä nimeltä 'Tosti'. Niitä tuli aina syötyä jos kävimme keskellä päivää shoppailureissun lomassa ottamassa hieman murua rinnan alle.

Saatuamme aterioinnin päätökseen, poistuimme paikalta varovaisen optimistisina mahdollisuudesta löytää viimein istumapaikat joltain juottolan terassilta, mutta alas, näin ei ollut määrä käydä ja todettuamme lähiterassien olevan yhä edelleen täynnä kuin se kuuluisa Turusen pyssy, päädyimme ottamaan ulkopaikat Rosson terassialueelta. Tosin sitten aurinko alkoi olla jo niin matalalla, että ilma viileni ja pian olikin vetäydyttävä sisätiloihin. Mutta ei se mitään, hauskaa oli silti. Silleen sivistyneesti.

Jostain syystä itselläni ei tuo juoman nieleksiminen oikein ottanut sujuakseen ja ehkäpä se lämmin leipä tippui hieman väärään kulmaan tuonne vatsan nurkkaukseen kun oli koko illan semmoinen hassuhko olo, vähän samanlainen olo kun on ajettaessa vauhdilla mäen nyppylän yli. Onneksi kolleegaani ei moinen haitannut vaan hän osasi ottaa drinksua aivan omin nokkinensa. Mahtava nainen! (ja tähän sitten sellainen hymiö eli kaksoispiste kaarisulku kiinni...tai kenties puolipilkku kaarisulku kiinni...joo, se on parempi...)

Se on ihmeellistä kuinka elämässä monet asiat tulevat vastaan enemmän tai vähemmän sattuman kautta, niin ettei niihin juuri itsellä ole vaikutusmahdollisuuttakaan ennen kuin tämä sattuman kautta vastaan tullut asia on tullut vastaan sattumalta. Näin myös tässä kolleegani tapauksessa. En olisi hyvin todennäköisesti koskaan tullut tutustumaan kyseiseen henkilöön ellen olisi eksynyt Tampereelle. Tänne taas halusin tulla koska minulla on aina ollut hyvä mielikuva tästä kaupungista. Sen lisäksi minulla on hyvin eläviä unikuvia Tampereesta, jotka myös vaikuttavat mielipiteisiin/haluihin. Osa niistä on yhä kirkkaana mielessä reilun kymmenenkin vuoden jälkeen. Se on aika spesiaalia omasta mielestäni.
Enivei, olen siis huomannut kuinka valtava henkireikä ja eräänlainen terapeuttinen kokemus on viettää rauhallinen (no, suhteellisen rauhallinen) ilta sellaisen ihmisen kanssa joka ei varsinaisesti liity perhepiiriisi millään muotoa. Se on henkisesti virkistävää ja antaa uusia näkökulmia. Kaiken tuon lisäksi kolleegani on myös helvetin hauskaa seuraa. Useasti miehillä tämä seura on miespuoleista olipa toiminnanmuoto mikä tahansa, sporttinen tai ryypännällinen. Sekin on ihan kivaa, mutta koska miehet ovat punaiselta planeetalta ja naiset rikkihappo helvetistä, keskustelun kulku on täysin erilainen silloin kun jaat mieltäsi naisen kanssa. Näin vain on, ei voi mitään. Ja siitä syystä arvostankin näitä kolleegani kanssa viettämiäni hetkiä. Tekee höpöö henkisesti.

Ensi viikolla on taas tarkoitus lähteä ulkoilemaan, mutta suuremmalla porukalla ja se aina yleensä tarkoittaa sitä että kaikki ovat niin sanotusti ahterit olkapäällä nakkendaalit silmillä. Illalla juodaan hilpeinä kaljaa, ja aamulla juodaan hilpeinä kaljaa ja niin pois päin. Ihan sitä perussettiä.

Saa nähdä kuinka tällä kertaa.